Aikuisten leluhyllyllä

Vitsi, ei tässä ole ehtinyt (eikä ehdi vielläkään) kirjoittamaan sitä juttua seksistä ja aivoista. Täytyy jättää odottamaan parempaa aikaa, että kerkeää itsekkin perehtymään kunnolla. Nyt muut hommat vetävät kiireiseksi.

Soittelin entiselle pomolle tässä hiljattain ja se kyseli, olisinko ollut kiinnostunut tulemaan takaisin töihin. Täytyy myöntää, että ikävä on.  Sormet oikein syyhyisivt päästä nettikaupan kimppuun. Omakin on jäänyt odottelemaan…parempia aikoja ja ohjelmistojulkaisua, josta hiljattain luin. Pitää sekin katsastaa ennenkuin mitään päättää.

Olohuoneessa lepäilee tanssitankokin, jota en ole saanut ruuvattua kiinni, kun on pitänyt ruuvailla ja kasailla Ikean mööpeleitä. Vaikka remppaaminen onkin perseestä, niin se saattaa myös tehdä ihmeitä seksielämälle. Enpä olis koskaan uskonut, että sanon näin. Päinvastoin sen kai pitäisi olla (ainakin ennen näin oli). Että hakemaan vaan parisuhteen piristystä Ikeasta Sieltä muuten tekee joskus ihan hauskoja löytöjä (on niillä aika veikeit mainoksiakin…harmi että ovat bännättyjä suomesta).

Jos olette kuulleet vibrakaulakorusta, niin sain sellaisen käteeni viikonloppuna. Ei ole mikään ihan turhavehje, vaan aika tehokas ja kolmeportainen vibra, eli pääsee hiukan säätämään värinän tasoa. Ainakin Jmbon Sincity myy kyseistä värkkiä. En nyt tiedä ideasta kantaa omaa seksilelua kaulassa (saatika tunkea omaa kaulakoruan sinne…) mutta noin muutoin ihan jees ja kivan näköinenkin. Siis kaulakoru. Vibra olikin sitten bulletvibran muotoinen.

Seksimessutkin pitäisi olla piakkoin. Niissä vois ehkä taas vaihteeksi käydä, kun ei ole tullut käytyä. Viimeinen kerta oli jotenkin niin shokeeraavaa. Sain kuunnella tuntemattoman ihmisen vuodatusta omasta miehestään ja miesten paskuudesta sekä heidän seksielämästään (jee, työpäivän jälkeen, tää olis sitä mitä odotin) sekä selvänä siellä heiluminen ja niiden känniörveltäjien näkeminen (ja joidenkin pukeutuminen) oli liikaa. Sama asiaa olisi ajannut, jos jokainen yökerhoons aapuva ois tuonut oman seksielelunsa mukaan ja niitä olisi sitten ihmetelty ja hipelöity muutaman promillen humalassa.

Serkku on menossa ilmeisesti messuille myymään. Mä olen jotenkin kateellinen, vaikka itse en kyllä haluisi olla myyjänä seksimessuilla. Vois olla piiiiitkä loma tarpeen sen jälkeen. Humalaisia ihmisiä on helvetin vaikea palvella, mutta helppo putsata rahoista. ..joskus itsekkin oluthuuruissa tuhlannut liianpaljon messuilla…

Keväällä pääsenkin kiertämään Tallinnan pornoluolat ja tarjonnan. Josko sieltä jotain jäisi käteenkin

Oikeastaan, siis ihan oikeesti, seksiin ei tarvita muuta kuin aivot. Tylsää se toki yksin on, mutta mielestäni jokaisen pitäisi kokeilla miltä seksi tuntuu pelkkien mielikuvien avulla ja hallitsemalla omaa kroppaansa (lantilihaksia jne) ilman, että koskee itseensä. Siis pelkällä ajatuksenvoimalla! Ja se on oikeasti helppoa, kuin heinän teko. Kunhan saa vaan sellaisen rauhallisen ajan ja paikan, että voi häiriintymättä KUVITELLA harrastavansa seksiä. Tai kuunnella omaa kehoa, samalla kun keskittää ajatuksensa kehon erogeenisiin alueisiin ja tulee niistä tietoiseksi.

Miettikää, mitä se tekee seksinharrastamiselle kumppanin kanssa? Mitä jos voikin virittää itsensä siihen tilaan, ettei tarvitsisi pettyä, kun ei taaskaan saa (Naiset!) tai mitä mahdollisuuksia se antaa esileikille.

Ja kyllä, jos unissaan voi saada voi saada valveillakin, vaikka kukaan ei koskisi eikä olisi leikkikaverista tietoa mailla eikä halmeilla..edes naapuri pitäjässä.

Mutta nyt ei aika anna periksi perehtyä aiheeseen lähemmin, mutta lupaan sen tehdä ja kaivella faktojakin esiin. Eli kirjoittaa ihka ensimmäisen kirjoitukseni, johon on käytetty enemmän aikaa, kuin viisi minuuttia (se taitaa olla keskiverto ajasta jonka käytän kirjoituksiini).

Pysytään asialla…vai aisalla…vai oliko se astialla (siitä tulee liiaksi vessa mieleen!)

Löysin nyt blogiteeman for dummies, joten tästä lähtee tämä blogin viilailu sitten käyntiin. Tuo pusikko tuolla ylhäällä on nyt kiusana niin kauanaikaa, kunnes saan sen bannerin tehtyä…(as if …I know how). Joten Be beissön..vai miten se nyt menikään.

Ja mikäs siinä, kyllähän toi pusikko tonne sopii, aika puskaa tässä ollaan itekki ;D

Olen surfaillut eri nettikaupoissa joissa myydään vibroja ja muita vempeleitä, joilla seksielämään saa piristystä.  Jo ihan siitä syystä, että saan paljon ahaa elämyksiä siihen, miten itse homman tekisin. Hiljattain meiliini kuitenkin tipahti linkkipyyntö Ostoksille sivustoon, jonka lähetti Lempilelu.fi. No mikäs siinä, ajattelin. Sitä vartenhan sivusto on tehty (vaikka sen päivittäminen on aika hiljaista ollut) ja kävin siis tsekkaamassa sivuston, jotta tietäisin miten linkin esittelisin.

Ja meinasin saada slaagin! Oikeasti. Eteen rävähti sivusto, josta oikeasti, siis aikuisten oikeasti, olin kateellinen. Niin siistit, niin kivat tekstit ja niin hauska tunnelma, että meinasin itsekkin laittaa tilauksen menemään. Ihmiset, mun lemppari nettikauppa on löytynyt (kunnes saan omani pystyyn)! Käykää katsomassa!

Mutta, jotta ei menisi kokonaan hehkutukseksi, niin löytyi sieltä toki joitain puutteita. Penispumpuille ei löytynyt käyttöohjeita (edes linkkinä), materiaaleille ei liukuvoide suosituksia ja rohdospuolella ei ollut tietoa vaikuttavista aineista (joka itseäni kiinnosti, kun uusiin tuotteisiin törmäsin). Rohdospuolen löytäminen myös aiheutti itselleni pieniä vaikeuksia (kai siksi, että se on useinmiten omana kategorinaan).

Mutta nyt tiedän mitä sivustoa vilkuilla, kun omaa ideaani työstän valmiiksi paketiksi. Piti myös käydä tsiigaamassa omia tuoteinfoja, kun iski uskonpuute surfatessa sivustolla. Mutta juu, ei tarvi hävetä yhtään, vaikka sivustolla olikin tosi hyviä tekstejä.

Sivustolla on paljon uusia tuttavuuksia (joihin en ole törmännyt nyt hiljattain) ja monia sellaisia tuotteita, joita itse olen katsellut “sillä silmällä”. Onneksi sieltä joitain uupuikin

Ja ehdoton suosikkini (jota en tilaa, ellei se hemmetin veikkaus meinaa muistaa lämpimästi) oli Olga. Vaikka se ei kyllä värise. Mutta piruvie, jos tämä ei tunnu luksukselta, niin mikä siten?!

Mä olen miettinyt tässä, että pitäisikö toi edellinen postaus poistaa. Meinasin sen tehdäkkin, mutta en sitten tehnyt. Ehkä sen kuuluu olla siinä ja ehkä sen kuuluu kertoa, millaista joskus on, olla erotiikkaliikkeessä töissä.

Mä olen nähnyt valtavasti unia mun entisestä työpaikasta. Luultavasti siksi, että mulla on niin huono omatunto kun sieltä lähdin. Mä tiedän, että tein sen pahana hetkenä, silloin kun olisivat ehkä eniten tarvineet mua siellä. Ja inhoan itseäni sen takia.

Enkä mä osaa jättää tätät entistä työtä kokonaan pois elämästä. Käyn välillä kurkkimassa sivuilla ja googletan ihmisten kokemuksia, tai mitä yrityksestä puhutaan.  Olen myös lähettänyt meiliä ja kertonut, mikäli olen löytänyt jotain korjattavaa (tai vaan vinkatakseni jostain).  Ja tuntenut itseni, ihan pimeeksi. Rehellisesti sanottuna, mä pitäisin mun entistä työntekijää vähän omituisena, jos se jälkikäteenkin toimis niinkuin olis meillä vielä töissä (käsi ylös, kuka ei!).

Olen työskennellyt kolmessa yrityksessä alusta asti mukana (siis muiden työsuhteiden lisäksi). Ja myös huomannut sen itsessäni, että mukana olo alusta asti sitoo (ainakin itseni) parhaiten yritykseen. Kun olin töissä kahvilassa, jonka remontin siivoukseen ja avajaishärdelliin osallistuin, ostin kahvilaan kukkia omilla palkkarahoillani, koska tavallaan yritys tuntui osaksi omalta. Olin siis “adoptoinut” osan yritystä. Eikä rahan tuhlaaminen siihen tuntunut ollenkaan pahalta, päin vastoin! Oli oikeasti mukava katsella niitä kukkia ja asiakkaita juomassa kahvia, eikä tuntunut että se raha meni hukkaan.

Samalla tavalla mun entisessä työssä. Mä istuin monesti työpäivän jälkeen kotona netissä ja otin asioista selvää, että osaisin palvella asiakkaita paremmin. Tai kirjottelin parempia tuotekuvauksia omalla vapaa-ajallani, koska tuntui, että panostin johonkin “omaan”. Eikä mua haitannut se, että vapaa-aika meni työjutuissa. Kun tykkäsin niistä niin paljon ja sain tehdä ihan omin ehdoin. Annoin myös kaikki ideani, tyhmimmätkin, työnantajien käyttöön, mikäli olisivat halunneet niitä toteuttaa. Toisaaltaan tässä työssä Pomot olivat hiukan samassa asemassa kuin minä, eivät päättäneet kaikkia asioita suoraan, vaan omistaja. Ja lopulta se oli se, mikä alkoi itseäni rassaamaan ja mikä helpotti firman jättämisen. Koska tuntui, ettei omistajaa kiinnostanut yhtä paljon, kuin meitä.

Tässä nykyisessä työssä pääsen toteuttamaan itseäni aika vapaasti. Olenkin monesti miettinyt, että olenko vain itsekeskeinen ja pidän työstä, missä ohjat on itsellä? Silloinkin, kun pätevyyttä ja osaamista siihen ei ole? Teen nykyisessäkin työssäni “töitä” vapaa-ajallani, vapaaehtoisesti. Ja luultavasti juurikin siksi, että olen ollut mukana alusta asti. Eli “osaksi oma lapsi” kyseessä.

Olenkohan ainoa laatuaan, joka haksahtaa yritykseen, jos on saanut olla siivoamassa remonttipölyjä ja avaamispäivänä myymässä?

Entisessä työssä mä tosiaan tunsin tehneeni historiaa, kun liike avattiin. Ja nyt, tunnen itseni hiukan huijatuksi. Mutta jos musta tuntuu tältä, niin miltä mahtaa tuntua mun (ex)pomoista?